Paterno vicino Tolentino, Italia

Garmisch-Partenkirschistä Insbruckin ja Brennerin solan kautta päästiin Italian puolelle. Jylhät lumihuippuiset Alpit tarjosivat silmänruokaa ja herkkuina välipaloina olivat somat pikkukylät viljelysten ympäröiminä. Ja tietysti kirkko aina keskellä kylää.

Viiniä ja hedelmiä, ehkä päärynöitä, viljellään aivan moottoritien vieressä. Mielessä kävi, että täältäkö ovat kotoisin ne luomuviinit, joihin olemme hurahtaneet. Tuskinpa sentään. Itavallassa ei näkynyt yhtään tuulimyllyjä, ei myöskään monen sadan kilometrin matkalla Italian puolella. Italiassa sentään näkyy aurinkokennopeltoja – muutama – ja aurinkopaneelikattoja. Täällä Paternossakin on aivan naapurissa yksi, ehkä kuivaamo tai mikä lie rakennus jossa on aurinkokenno katto. Ja täällä aurinko sentään paistaa...

Paternon kylä on 400 metrin korkeudessa. Täällä on pari astetta viilempää kuin laaksossa olevassa Tolentinon kaupungissa.

Kävelimme eilen läheiselle rauniokirkolle. Koko kirkkosali oli rehottavien puiden ja pensaiden valtaama. Seinät osin pystyssä, osin romahtaneet isoiksi tiilikasoiksi. Sepelkyyhky huhusi kirkon vielä pystyssä olevassa tornissa. Matkalla näimme myös oliivipuitaan karsivan vanhan isännän, joka  oli kiivennyt saksineen tikapuiden nokkaan ja verkkaiseen tahtiin leikkasi oksia. Buon giornot huudeltiin.

Tänään, pitkänäperjantaina, puhkesi täällä ylhäällä unikko loistamaan punaisena keskelle tienreunan vihreää.

Alvan kanssa ollaan keräilty aarteita. Kiviä, isoja semprankäpyjä, sypressien käpyjä. Tienvarret kukkivat jotenkin tunnistettavan näköisiä kukkia, mutta arvailuistamme emme ole varmoja. Kauniita kuitenkin.

Aivan pihapiirissä on suuri laakeripuu. Kirsikat ovat jo kukkineet, ja puissa on jo pienet raakileet. Samoin viikunapuut ovat jo tuottaneet parisenttiset raakileet ja lehdet eivät vielä ole täysikasvuisia. Viereisellä pellolla tehdään töitä. Telaketjutraktori liikkuu ketterästi näillä jyrkillä rinnepelloilla. Ja kun maamies ohittaa pihan vilkuttelemme.

Kyläläisistä olemme tavanneet vain Alimentarin, paikallisen pikkukaupan, myyjän ja uteliaan herran. Likoon laitettiin kaikki se italia, jonka osaamme. Ties mitä jäi keskustelukumppaneiden käsitykseksi. Se meni ainakin perille, että Suomesta ollaan, sieltä, missä asuu joulupukki.