Kotiinpäin...

Aamiaisen ja halausten jälkeen lähdimme ajamaan kohden pohjoista sunnuntaiaamuna.

Keskeltä Italiaa kurvailtiin hienojen maisemien ja kylien läpi. Vuoristo muuttui littanaksi peltojen keskellä kulkevaksi tieksi pitkin rannikkoa Venetsiaan päin. Chioggassa lounastettiin lasagnea ja jatkettiin tihkusateessa matkaa. Itavaltaan tultiin ja seikkailun jälkeen löytyi Lavamünd ja Bach'n kylästä Samuelin talo. Ihanaa. Lampaat määkimässä aitauksessa. Kaikki niin suloisen keväistä. Tulppaanit, magnolia, koivu jo täysikokoisia lehtiä pullollaan. Yövyttiin ja laittauduttiin aamusta matkaan.

Kurvattiin Sloveniaan. Seurattiin jokea, jossa oli voimalaitos toisensa perään. Sinivihreä vesi virtasi paikoitellen voimakkaammin ja toisinaan verkkaisemmin.

Mariborista rajalle ja yli. Sitä ennen pikku ylläri 150 euroa Vinjette maksua, kun on tullut uusi slovenialainen rahastusmuoto lunastamattomasta luvasta – mur, mur ja mur!!!

Olisi ollut oikeesti 300, mutta ulkomaalainen sai armoa puolet. Silti kiukutti.

Ei auta itku. Itävaltaa ”ylöspäin” Graziin. Kahvittelimme puistossa kellotornimäellä. Kävelimme haistellen kevättä ja kuunnellen lintujen liverrystä. 100 km ennen Wieniä alkoi sataa, ensin vähän ja sitten niin, että aina ei nähnyt kunnolla edes edessä ajavaa autoa. Sade lakkasi vasta Tsekin puolella. Brno – vanha tuttu, kävelyä ja illallista. Vähän hiljaisen oloista? Aamulla tutustumista jatkettiin – sateessa jälleen.

Päätettiin ajaa Puolaan yöksi. Wrocklav. Kiva ja edullinen hotelli löytyi pohjoispuolelta. Paikallisessa pikkukaupassa hämmästelemässä edullisia hintoja.

Kylien ja kaupunkien läpiajaminen vaatii hermoja. Nopeus ei päätä huimaa – kanssa liikkujat aiheuttavat sydämentykytystä kerrakseen. Posnan tarjosi mukavan taukohetken. Torilla oli kaikkea, mitä toivoa voi.

Viimein ilta päättyi Gdanskiin. Tuttuun ja ihanaan Hansakaupunkiin. Pikkuhotellimme illallinen sai riittää, sillä huominen tarjoaa mahdollisuuden tutustua lähemmin kaikkeen siihen, mitä emme ole täällä nähneet.

Yksi pikku juttu, jos ei navigaattoria olisi, olisi kulunut ruhtinaallisesti aikaa kaiken etsimiseen. Navigaattori on ihmisen ystävä. Siitäkin huolimatta, että se muistuttaa heti jos vähän ajaa ylinopeutta ja ilmoittaa ikävästi joutuvansa etsimään reitin uudelleen, kun ihan vaan pikkuisen poikkeaa kahville, pissalle tai ostoksille. Muuten loistokamu!