Keskieurooppalaisessa maisemassa

Näimme  satoja tuulimyllyjä. Niitä on ihan kaikkialla. Ne sijaitsevat keskellä peltoja ja aika lähellä teitä. Ovatko ne täällä jotenkin toisenlaisia, vai mikä on, kun meillä ne pitäisi sijoittaa niin, ettei niitä kukaan edes näkisi? Minutsta tuulimyllyt ovat komeita ilmestyksiä. Harovat ilmaa siromuotoisilla lavoillaan.

Tuulimyllyjen lisäksi näimme lukemattomat määrät aurinkopaneelikattoja. Navettoja, kauppoja, koteja, teollisuusrakennuksia. Paneeleita oli koko lappeen alalla ja jopa molemmin puolin.

Aurinkokennopellot, joita oli matkan varrella hehtaareittain tuottavat viljelijöilleen kenties paremman tuoton? En osaa asiaa tarkasti arvioida olisiko pelto paremmassa käytössä ruokaa tuottaen, joka tapauksessa täällä tarvitaan molempia; energiaa sekä ruokaa.

Kun matka pohjoisesta Saksasta eteni mäkiselle alueelle avautui hienoja kyliä, söpöjä kaupunkeja. Poikkesimme yhteen pikkukylään syömään ja toiseen kahville. Ylängön jälkeen olimme -  hupsis - yhtäkkiä keskellä jylhiä, lumihuippuisia alppeja. Itävallan kautta kiepsahdettiin Garmisch-Partenkirscheniin yöksi. Kaunista on. Talot, maisemat, pitkälle edennyt kevät. Mikäpä on meidän täällä ollessa, sanoisi kälyni Ulla.

Aamu on auennut aurinkoisena, tänään on syntymäpäiväni. Jatkamme Itävallan kautta Italliaan Paternon kylään. Se vaan on sanottava, että kyllä navigaattori on matkailijan hyvä ystävä. Ainoastaan kun haluaa poiketa reitiltä nauttimaan ruokaa tai katselemaan maisemia se kiukuttelee ja käskee kääntyä pikaisesti takaisin:) Ystävävyys on onneksi säilynyt. 

Matka jatkuu...