June 2009 Archives

"Aika hyvä kesäteatteriksi, uskotko?"

By Kirsti Vaara on June 26, 2009 8:28 AM | | Comments (0) | TrackBacks (0)

Pesäkallion kesäteatterin "Aika hyvä ihmiseksi, uskotko? on saanut juuri sellaisen kesäesityksen, jollaista minä pidän kesäteatterina. Tapahtumia riittää. Lauletaan, ja kaikki laulavat ja hyvin. On rakkautta, on lasten kommelluksia. On hyviä ihmisiä ja äkäisiä.

Tuttu Aapelin Pikku Pietarin piha, seuraili turvallisesti sitä, jonka jo tunsimme. Ohjaaja Satu Säävälä oli modistanut hieman, mutta ei lainkaan liikaa. Isä Jormalainen, torikauppias, hänen poikansa Pietari, koko pihan väki henkii suomalaisen peruselämän elementtejä riitaa, juoppoja, pikkurikollisia, kauppiaita, käsityöläisiä, lapsia. Jämäkkä Karoliina, hyyryläinen ja myöhemmin Jormalainen tuo uusia ratkaisujen avaimia totuttuihin kuvioihin. Annamari Karhulahti Karoliinan roolissa on kuin kotonaan. Harri Helin Pietarina on juuri sellainen naapurin poika, ei erityinen vaan ihan tavallinen poika, oman äitinsä menettänyt. Keskustelut Isä Jumalan kanssa toimivat.  Jormalaista esittää Jyrki Pirttimäki, myös hän on aivan uusi tuttavuus. Rooli on keskeinen, vaikka näyttämöllä oloa ei kokoajan tuossa roolissa olekaan, vaan ennättipä väliin myös konstaapelin manttelin sisään. Kantava musiikintaitaja.

Oikeastaan ei pitäisi ryhtyä ruotimaan näitä ollenkaan erillisinä, sillä koko näyttelijäjoukko onnistuu tasaisesti. Yhteisvoimin, pääosin talkoovoimin tuotettu esitys on hitsannut selvästikin koko joukkoa, ja kaikki antavat parastaan.

Ehkä ei aivan perheen pienimmille, mutta kylläkin jo kouluikäisille. Näytelmässä ei kiroilla, mikä on mielestäni perhenäytelmän mittari. Vaikka katsomon ja kulissien väliin jää hiekkakenttää (jota aluksi tuntui etäännyttävän katsojat ja esityksen, se ei toisella jaksolla sitten enää haitannutkaan ja sillekin oli käyttöä.

Varsinaisia monipuolisia taitajia oli muusikoiden, näyttelijöiden ja muun väen joukko. Metsän reunaan rakennettu pihapiiri olisi ehkä voinut hiukan olla tiiviimpi, mutta joskus käytäntö sanelee lavastustakin, tässä tapauksessa paikoillaan seisoneet puut, jotka olivat rakennelmien lomassa. Sinällään nekin osa kotoisaa lavastusta. Orkesterin katosta olisin kyllä vähän karsinut monista kirjavuuksista. Soittajat piiloutuivat aivan turhaan ja toisaalta kun sieltä kopista muutamaan lauluun annettiin taustoja, miksi niitä kainostella?

Satu Säävälä oli saanut joukkonsa hyvään vetoon. Roolit istuivat esittäjilleen. Minulle tuntemattomia näyttelijöistä oli suurin osa entuudestaan. Näistä joukoista kuulemme vielä. Erityisen hyvän lisän esitykseen toivat sen 10 laulua. Vahvoja mielikuvia on jokaisella mm. lauluista Lentäjänpoika tai Sukkula Venukseen, mutta yllätys yllätys, eivät ne jää irralliksi.

Katsomossa oli sopivan lämmin, se on kääntänyt selkänsä ilta-auringolle. Näyttelijöillä oli varmastikin helteisessä ensi-illassa kuuma, kun aurinko helotti suoraan päin naamaa. Katsojia tämä järjestely hellii...

Jos kaipaat kesääsi leppeää, harmitonta, iloista ja taidokasta vaihtelua, sen tarjoaa Pesäkallion kesäteatteri. Minä tykkäsin. Kyllä, kyllä oli AIKA HYVÄ! Itseasiassa oikein hyvä.

Ovat järjestäneet bussikuljetuksenkin, käytimme sitä, ei tarvinnut parkkipaikasta huolia.

 

Jälkimainingeissa

By Kirsti Vaara on June 24, 2009 7:31 AM | | Comments (0) | TrackBacks (0)

Ranta-Kartanon täpärä päätös 30-29 on kirvoittanut useita yleisöosastokirjoituksia. Osa valtuutetuista, etenkin me puolesta äänestäneet, olemme saaneet palautetta väärästä päätöksestä.

´Minulle on tullut yksi tekstiviesti, jonka lähettäjä ei enää voi äänestää minua vaikka on kaksissa edellisissä vaaleissa niin tehnyt. Olen kuitenkin etukäteen kertonut, että kannatan rakentamista ja kaavan hyväksymistä. Mitään niin muuttunut tietoa ei ole esiin tullut, että olisin mieltäni muuttanut. Ehkäpä äänestäjäni mieli oli muuttunut matkalla? Ehkä hän oli joutunut adressidemokratiaa ajavien vääristyneiden viestien pauloihin?

Toinen henkilö lähestyi kortilla jo ennen äänestystä. Hän oli leikannut Uusi Lahti-lehdessä olleen lyhyen perusteluni tiivistämisen olevan vihreän kaupunkirakentamisen lähtökohdista. Se ei kortinlähettäjästä ole vihreää. Hän oli reilusti laittanut nimensä ja osoitteensakin korttiin. 
Seuraava postilähestyminen oli osoitettu minulle, mutta se olikin kuolinilmoitus Lahden Vihreille, joten vein kortin yhdistyksemme kokoukseen. Tässä kortissa ei nimeä ollut mutta surijan tunnistan kyllä tuosta edellisestä kortista :)

Adressiin kerättiin nimiä yli 5000. Kirjoittajista osa oli muualta kuin Lahdesta. "Houkuttimina" käytettiin virheellistä tietoa, jota en voi hyväksyä. Nyt kansalaiset kirjoittavat, että Ranta-Kartanoon rakennetaan rumia taloja. Kukaan ei ole vielä nähnyt ainoankaan talon piirustuksia! Kukaan ei ole yhtäkään taloa edes piirtänyt, ei edes aloittanut.

Onnelliseksi tulin yhdestä vastaantulleesta äänestäjästäni, joka halasi kiittäen, ettei mieleni painostuksesta huolimatta ollut muuttunut.

Jokatapauksessa on päätös tehty. Siitä uhataan valittaa. Sekin on demokratiaa, toivottavasti perusteet ovat asiallisia. Sitten pääsemme jatkamaan. Vuosia kuluu. Ehkä en itse ehdi koskaan nähdä Ranta-Kartanoa täysin rakentuneena, mutta lapseni ja lapsenlapseni saavat sitten arvioida onko kaava ollut kaiken tämän vääntämisen arvoista.  

Seurattuani kevään ja kesän alun televisiosta kuin Yhdysvalloissa, Kanadassa, Hollannissa ja muualla, on ratkottu ekologisesti rakentamisen lämmittämiseen, ilmanvaihtoon, vesienkiertoon ym. liittyviä haasteita ilmastonmuutokseen liittyen en voi olla kovinkaan huolissani. Niin paljon on jo tehty, joista voimme ottaa opiksi. Samalla esitellyt niin matalat kuin pilvenpiirtäjätkin ovat muuttuneet vihreiksi keitaiksi. Katoilla, seinillä on kasvillisuutta tärkeänä talon toimivuuden kannalta, ei ainoastaan koristeena.

Minä uskon vahvasti, että nyt kun kaupungin strategiaan on kirjattu merkittäviä ilmastonmuutosta ehkäiseviä tavoitteita, ottamalla uudet tekniikat ja mahdollisuudet käyttöön saamme Ranta-Kartanostakin kauniin ja toiminnallisen. Onneksi meillä on ne avaimet käsissämme.

Valtuusto päätti 30-29 Ranta-Kartanon

By Kirsti Vaara on June 16, 2009 7:08 AM | | Comments (0) | TrackBacks (0)
Mielenkiintoinen aihe. Olisiko vähän tunteenpaloa sittenkin? Olin varautunut paljon enempään. Päätös on joka tapauksessa saatu. Aivan yhtä hyvin se olisi voinut olla toisinkin päin. Elämä on usein niin pienestä kiinni.

Roimemmalla äänivyöryllä demareiden esittämä kuntosalin remontti Lotilan koulun yhteyteen sai minun mielessäni pyörimään eurot jotka siihen kuluvat 400 000 euroa 207 neliön kuntosaliin. On kuulemani mukaan, ja siinä kohden epäilin kuuloani, pikkuraha kokonaisuuden reilun 11 miljoonan arviossa. Ehkä? Mutta kuinkahan demari/vasuri/persu/ ynnä yksittäiset muiden joukkojen suut, kun pääsemme talousarvion osioihin karsinnat/säästöt/leikkaukset ym. Ihan pikkuponnistelulla muistan kuulleeni, että kouluverkkoakin tarvii taasen miettiä, ja lastensuojelua sekä bussilipputukia, joihin 400 000 euroa olisi loistava lisä. Niissä keskusteluissa on jo 50 000 euroa raha, jota ei tahdo löytyö mistään. "Hävi on, ei missään näy?" kyseli aikanaan pikkuveljeni kadonneita lelujaan.
Ei olla köyhiä ei kipeitä, ei ainakaan näin juhannuksen alla...

Jos jotakuta kiinnostaa niin puheenvuoroni 15.6., jonka pääsin pitämään palautuskeskustelun jälkeen.

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja hyvät valtuutetut
Ranta-Kartano on kaavoituskohteena haastava.
Keskellä kaupunkia, järven läheisyydessä, puistojen syleilyssä. Kaikkien kaupunkilaisten silmissä.
Aluetta on kaavoitettu pitkään. Jokaisella on oma näkemyksensä siitä mitä kaava tuo tullessaan.
Vihreän näkemyksen mukaan tiivis yhdyskuntarakentaminen on ekologista. 
Kaavan laatija on laatinut Laituri -vaihtoehdon arkkitehtikilpailun pohjalta. Siihen ovat voineet näkemyksensä jättää jokainen halukas. Kaava on eläny näiden kaikkien miellipiteiden johdosta.
Jatkossa kun kaava nyt etenee on tärkeää, että kaupunki, joka maa-alueet omistaa, voi ja saa esittää tontteja luovutettavaksi sille taholle, joka tarjoutuu rakentamaan sen suunnitelman mukaan, jonka kaupunki korttelikohtaisesti asettaa vaatimuksiksi. 
Kaupungilla on kaikki avaimet käsissään kuinka korkeatasoisia taloista tulee, miltä ne näyttävät. Kaupunki määrittelee rakennuksille ekologiset vaatimuset:
- energiatehokkuudesta
- materiaalivalinnoista
- lämmitystavoista
- kattopuutarhoista
- kiinteistökohtaisista jätejärjestelmistä tai hulevesistä
- pyörien säilytystiloista ynnä muuta

Jos joku minua näissä kaavoitus- ja rakentamisasioissa huoletta on se, että rakentajat tekevät työnsä huolimattomasti. Suomessa on rakennettava niin hyvin, etteivät sade tai lumi sada sisään ja turmele rakenteita. Meillä on täällä Lahdessa homerakennuksia ja juuri on rankka ukkossade päässyt kauppakeskus Iso Omenan liiketiloihin, mikä ei pitäisi nykyisillä rakennusmateriaaleilla ja -tavoilla missään tilanteissa ja olosuhteissa olla mahdollista.

Ranta-Kartanon kaavaan on meillä kaikilla halu saada puumerkkimme. Me tiedämme, että nyt päätettävänä oleva kaava ei 100 prosenttisesti tyydytä edes kaavan valmistelijoita tai arkkitehteja.

Kansanliike on ollut aktiivinen ja tuonut tämän kaava-asian työpaikkojen ja kotien keskusteluihin. Parempaa sparraajaa kaupunginvaltuutetut eivät ollisi voineet saada. Keskustelu on ollut hyvin tärkeää.

Oman valtuutukseni tämän päätöksen tekemiseen olen saanut äänestäjiltäni, jotka ovat tienneet, että kannatan Ranta-Kartanon rakentamista.

Valtuusto on kuin juna, joka pysähtyy neljän vuoden välein. Osa asioista on aletteu käsitellä jo edellisillä kausilla, kuten kaava-asiat. Joka pysäkillä ei voida tilannetta nollata.

Kaava on yhteinen kompromissien tulosta ja olen lämpimästi päätöksenä olevan ehdotuksen kannalla. 

Polttaa, polttaa, päättyy?

By Kirsti Vaara on June 12, 2009 2:38 PM | | Comments (0) | TrackBacks (0)

Aamu alkoi "tulisissa" merkeissä. Herätys puhelimeen: Sun työpaikka palaa! Onneksi oli vain yksi puujätekasa, mutta korkeuksiin kohonneet (20) lieskat eivät olleet vielä loppuneet kun ennen klo 8.00 tulin työpaikalle ja kasa oli siihen mennessä palanut jo 5 tuntia.

Savua ja vesihöyryä oli runsainmitoin ilmassa. Kukaan eikä mikään ollut enää vaarassa. Työkavereiden kuten omaankin päivään tuli oleellisia muutoksia.

Radio korvan juuressa ei tänään ole enää niin paljoa jauhanut Ranta-Kartanoa, mutta Formula 1-venekisaa sitten senkin edestä. Turhuuden huippu, todellinen hölmöläisten grande finale. Heikentää mainettamme ympäristökaupunkina, olkoonkin, ettei sen itse kisan ympäristöhaitat niin suuria olisikaan. Toivon tosiaankin, että pitävät roskat suurelta yleisömäärältä yhtä kurissa kuin viime vuonna. Itse pysyttelen tapahtumasta kaukana, ainakin kuulomatkan päässä.

Kun hanikat F1 veneistä sammuttavat masiinat, niin ryöhähtää takuuvarmasti keskustelu juupas-eipäs Ranta-Kartanosta. Vastustuksen puuhamiehet ovat soittaneet ilmeisesti järjestelmällisesti kaikki kaavan kannalla olevat valtuutetut. Pientä uhittelevaa pelottelua äänestyskäyttäytymiseen vedoten tyyliin: Olen aina äänestänyt vihreitä, mutta...

Minä ja muut isommatkin haukkumisparkkiintuneet valtuutetut olemme tällaiseen tottuneita. Niinpä ne uudet valtuutetut ovat varmaan tulisilla hiilillä mitä tulisi ajatella ja tehdä.

Esiinnostettua vanhaa suunnitelmaa kaupataan kuin se olisi vaihtoehto? Ei ole. Uskon ja toivon, että kun asiasta ratkaisu tehdään, se ei revi suuria haavoja puolueiden sisään. Se haittaa koko valtuuston työskentelyä tulevat ajat. Ainoastaan kaksi kolmen hengen ryhmää on yksimielisiä kannassaan. Tilanne siltä osin on 0 - 0. Ja muut ratkovat asian.

Noin 4 vuotiaasta olen asunut keskustan sillä laidalla ja nähnyt kun Urkki rakennettiin, laajennettiin. Kuljin ohi kouluun Kartanoon, myöhemmin Hämeenkadulta Kisapuistoon, lähes päivittäin. Oikeastaan ihmettelen, että alue on edelleen häikäisevän ruma. Vain muutamat puut tuovat vihreyttä ankeaan asfalttimaisemaan.


 

F1 -veneitä katsomaan?

By Kirsti Vaara on June 9, 2009 7:08 AM | | Comments (0) | TrackBacks (0)
Viikonloppuna hurahtavat veneet Veskulla. Erittäin monen mielestä vastenmielistä. Erityisen vastenmielistä on, että kaupunki on tukemassa huristelua. On niitä innokkaita katselijoitakin. Toivon todellakin, että ensi vuoden budjettiin ei laiteta edes tyrkylle 60.000 euroa eikä myöskään tarjota tiloja maksutta järjestäjän käyttöön.

Tässä kaupungissa pitäisi enemmän tukea sellaisia toimia nuorisoa ajatellen, että tarjoutuisi mahdollisuus löytää uusi harrastus, joka siivittäisi muutenkin kuin aktivoisi yhden viikonlopun. Tuolla 60.000 eurolla oma nuorisotoimemme saisi varmaan kivoja juttuja aikaan. Tai jos laitettaisiin raha bussilipputukeen, ettei tarvitse karsia ensi vuoden talousarviosta niitä lipputuotteita ja ikärajoja, jotka eivät vielä ole astuneet edes käyttöön (1.8. lastenikäraja nousee, nuorisolippu jne).

Yhden kisan tukemiseen on minusta lähdetty joidenkin suurisuisten huutajien vauhdittamina. Esilaulajana taisi toimia edellinen kaupunginjohtaja?

Eiliseen (8.6.) valtuuston kokoukseen oli valtuutetuille jaettu pöydille yksi pääsylippu kisoihin. Vastenmielistä on tuota lahjaa käyttää, vastenmielistä on sitä kenellekään antaa. Taidan repia koko lipun. Ehkä se pitäisi palauttaa järjestäjälle ja ilmoittaa, ettei ole edelleenkään F1-venekisaan myönteisesti suhtautuva. Mutta järjestäjähän laittaa lipun uudelleen myytäväksi?

Kuten edellisessä aihetta käsitelleessä kirjoituksessani sanonut, ei F1 veneistä kenties aiheudu ns. ympäristövaikutuksia, mutta maineen pitäisi Lahden uuden uljaan strategian mukaisesti olla määräävämpi F1 asian kohdalla. Moottoriurheilu ei minusta oikein ole edes urheilua.

Soutu-, melonta, ja purjehduskisoista saisi minutkin katselijaksi ja kannattajan.

Strategiaa, uuttakuntaa...

By Kirsti Vaara on June 1, 2009 6:44 AM | | Comments (0) | TrackBacks (0)
Tänään 1.6. on valtuuston kesäkuun ensimmäinen kokous. Asioita pukkaa. Tänään niistä ISOISTA asioista, joita on päätettävä ennen lomia, ovat strategia ja UusiKunta -hanke selvitykseen mukaan lähteminen.

Strategia on iloinen asia meille vihreille, sillä en olisi voinut kuvitella, että saamme näin ympäristöä, ilmastonmuutosta ym. käsittelevän strategian koko valtuustona aikaiseksi. Iloista on se, että vaikka pikku yksityiskohdista vääntöä olikin, niin suuria linjoja olivat kaikki yhteistuumin kannattamassa. Toki kun jotain saa, haluaa vielä enemmän. Ruokahalu kasvaa syödessä, mutta totuuden nimessä hyvältä tuntuu. Vielä jää nähtäväksi, kuinka tämä kaikki todentuu todellisissa teoissa. 
Tuleviin ratkaisuihin tietystikin on osaltaan vaikuttamassa raha, joka on taantuman myötä käymässä kortille. Kyseessä ei ole kortti, jonka voisi työntää pankkiautomaattiin, ja nostaa rahaa pohjattomalta tililtä. EHEI, ei ollenkaan. Nyt rahahanat ovat verotulokertymän myötä kääntymässä reippasti pienemmälle. Kuinka syvä ja rankka tämä taantuma on, ei kukaan ole vakuuttavasti osannut edes ennustaa, vaikka rahaviisaita on maailmassa, ainakin media marssittaa esiin runsain mitoin arvuuttelemaan tilannetta. Epävarmuus on varminta näissä arvioissa, taloustilanteen yhteinen nimittäjä. Tunnelin valoisaa päätä ei kukaan ole uskaltanut sanoa näkevänsä. 

Ehkä nyt kannattaa ottaa rauhallisesti, toteuttaa ne, jotka viime kerran kokemuksesta tiedämme jo eniten vaikuttavan vuosien päähän lisäkustannuksina. Tämä maailma, tarkoitan vauras länsimainen elämänmeno, tarvitsee tukistusta kulutustottumuksiinsa. Olemme surutta käyttäneet yli osuutemme, nyt on hillitsemisen aika.
Strategiaa käsiteltiin runsaasti. Siihen osallisui toistasataa henkeä. Se ei ole yhden miehen, tai yhden puolueen tahtotila, se on oikeasti yhteinen. Yhden miehen osuus valmistelutyössä on kuitenkin merkittävää, strategiapäällikkö Santtu von Bruun koplasi osia yhteen, niin ihmisiä, asioita, lauseita, sanoja ja teki sen kuuntelemalla ja rakentavasti.  

UusiKunta -hanke on esiselvitetty seitsemän kunnan yhteistyönä. Oli ilo olla mukana rakentavassa porukassa viime vuoden aikana. Minulle on ehdottoman selvää, ettemme nytkään voi jättäytyä pois selvittämistyöstä, jonka tarkoituksena on entistä syvemmin tarkastella, kuinka yhteistyökuviot rakentuisivat, jos olemme isompi kunta. Pelko ja uskomukset eivät ole riittävä peruste päättää. Tarvitaan pohjaesitys ja näkemykset kunnollisten tietojen varaan perustuen, ennenkuin voi sanoa, onko hanke meille ja muille hyväksi.
Nyt teemme paljon kuntayhteistyötä monilla sektoreilla. On osakeyhtiöitä, on kuntayhtymiä, miksi emme voisi perustaa oikeasti yhtä kuntaa, jolloin monet turhat hallinnolliset ja käytännönkin kommervenkit poistuvat, tiedonkulku ja toiminnallisuus helpottuvat.
Pelkoa on esiintynyt pienten, miksei suurempienkin kuntien asukkaissa siitä, että päätöksenteko siirtyy kauemmaksi ja vaikutusmahdollisuudet heikkenevät. Eivät ne mihinkään siirry. Samat oikeudet säilyvät edelleenkin. Tämä maailma tarjoaa huomattavasti enemmän mahdollisuuksi ja välineitä vaikuttaa. On sähköpostit, tietokoneet jo lähes kaikkialla.  
On totta, että nyt valtuutettuja on pienissä kunnissa asukasta kohden vähemmän. Esimerkiksi Hämeenkoskella 2000 asukasta joita edustaa 21 valtuutettua siis vajaa 100 asukasta saa "oman valtuutetun". Sama luku Lahden valtuuston kooksi tarkoittaisi yli 830 valtuutettua ja Helsingissä reilusti yli 4000 valtuutettua. Toisaalta voi kysyä, onko ihmisten aktiivisuus tätä luokkaa osallistua edes ehdokkaaksi? Äkkiä muistellen Lahdessa ei ollut viime kuntavaaleissa täyttä 89 ehdokkaan listaa kuin kahdella suurimmalla puolueella. Näitä tosiasioita on hyvä miettiä kun ryhtyy miettimään vaikutushalukkuutta kunnassa.
Kun olen useassa kymmenessä asukkaille järjestetyssä tilaisuudessa saanut olla mukana niin se kokemus osoittaa, että vaikuttamishalukkuus on enemmänkin kuin laiskaa. Joukoittain intoudutaan vasta viime metreillä ja sitten vaaditaan kuulemista. 
Tämä nykymaailma on niin tulvillaan kilpailevia, kivempia ja hauskempia virikevaihtoehtoja, että poliittinen vaikuttaminen ja edes omaan elinympäristöön vaikuttaminen ei siinä kisassa pistesijoille pääse. Vaikka yhteiskunta rakentuu pikkuhiljaa ja pala kerrallaan, on sitä pystyttävä jossain katsomaan kokonaisempana, yhteisenä asiana, ei tilkkupeltona ja pirstaleisena höllästi kasaankursittuna peittona. Vähenevät voimavarat: ikääntyvät ihmiset ja taloudellinen tilanne edellyttävät uutta ajattelua.
UusiKunta -hanke on uusi mahdollisuus, haaste, josta nastolalainen valtuutettu osuvasti kiteytti, että emmehän me ole liittymässä Lahteen, vaan rakentamassa kokonaan uutta kuntaa. Juuri näin, ja UusiKunta on, niin arvelen, meille lahtelaisille vaativampi haaste. Meidän jos kenen tulee asennoitua uudelleen. 
Tuhannen tosiasia on, että maailma muuttuu. Meidän on muututtava siinä mukana. Jos teemme sen vapaaehtoisesti ja rakentavasti haasteisiin vastaten, olemme voittaneet monta turhaa hankauskohtaa.
« May 2009 | Main Index | Archives | August 2009 »

Search